Vauvanpeitto

Päivitetty: 18. helmik.

Vaikka olen aina ollut kova tekemään käsitöitä, räjähti homma ihan uusiin ulottuvuuksiin noin vuosi sitten, kun opiskelut alkoivat olla päätöksillään ja yhtäkkiä iltaisin oli aikaa itsellekin. Kävin läpi lankavarastojani ja otin oikein asiakseni virkata ja neuloa ne kaikki pois. Pienessä asunnossa on pienet säilytystilat ja halusin tehdä tilaa uusille langoille.

Ensimmäisenä löysin muutamia eri värisiä Novitan Seitsemän Veljestä -lankakeriä, jotka olivat pyörineet asunnossani jo jonkin aikaa. Vanhemmilla vieraillessani löysin Maija Paavilaisen Virkkaa ruutuja! -kirjan, jossa on ohje isoäidinneliön tekemiseen. En ollut virkannut näitä neliöitä ennen ja innostuin sen helppoudesta sekä siitä, kuinka nopeasti yksi tilkku valmistui. Kirjassa on myös paljon ideoita siihen, mitä neliöistä voi kasata.


Ryhdyin virkkaamaan neliöitä ja valitsin sitovaksi väriksi tummansinisen, koska sitä löytyi eniten. Yhden palan sivumitta on noin 14 cm. Palasten valmistuttua järjestelin ne symmetrisesti vierekkäin ja virkkasin niiden ympärille vielä vaaleansinisellä pari riviä ketjusilmukoita. Valmiin peiton kooksi tuli noin 70x100 cm2. Kaupasta ostin vielä fleecekankaan neliöiden taustalle, jotta peitto pysyisi paremmin kasassa eikä villalanka pölisisi liikaa vauvan nenään.



Kaikista kivointa tämän peiton tekemisessä on ollut nähdä lopputulos kovassa käytössä. Se on toiminut vaunupeittona, päiväunipeittona, vierailuilla, autossa ja alustana vaipan vaihdossa. Ensi talvena se nähdään varmaan pulkassakin!

0 kommenttia